Takaisin Suomessa

Viimeinen viikko meni päivät töissä. Hyvin epäsaksalaisittain työpaikan pomo oli todella hajamielinen, ja hukkasi muun muassa allekirjoitettavat paperit, ja niitä nyt jälkeenpäin yritetään hoitaa... Muuten kaikesta selvittiin ilman suurempia haavereita :)
Viimeisenä  päivänäni Saksassa olimme perheeni kanssa Obing-kylän 1300-vuotissynttäreillä. Siellä oli hyvin keskiaikanen teema, ja vähän sellanen fiilis tuli, ku ois hypänny johonki vanhaan elokuvaan. Siellä taottiin rautaa ja leikattiin maissia sellasilla aataminaikasilla "viikatteilla" ja mitä lie, oli kyllä ihan hauskan näköstä :) jossain vaiheessa aloin vähä hoputtelee, et joskos sitä kentälle pikkuhiljaa lähettäis, vaa ei kuulemma mitään kiirettä ole. Niihä siinä kävi, että koneesta ihan oikeesti olin tipalla myöhästyä ja tuli vielä muitaki mutkia matkaan, mutta onnekseni selvisin kuitenkin Suomeen :)
Kaiken kaikkiaan kokemus oli avartava, ja monilta osin se lisäsi arvostustani isänmaata kohtaaminen entisestään. Henkilökohtainen tavoitteeni oli parantaa kielitaitoa, ja se kyllä ilman muuta onnistui. Ammatillisessa mielessä kehitys oli hyvin vähäistä, koska en päässyt tekemään muuta kuin täyttämään hyllyjä, ja olin siinä aika omillani. Olen kuitenkin kiitollinen tästä mahdollisuudesta, ja isäntäperheeni kanssa tulemme varmasti jatkossakin pitämään yhteyttä, ja olen kuulemma aina tervetullut :) sain heidät myös tosissaan harkitsemaan Suomeen tulemista, joten kenties tapaamme Suomessa seuraavan kerran :)
Ohessa vielä kuvia mm. vähän työpaikalta ja em. kylän juhlista :)
Kiitos!

Paikallista perinne"ruokaa"

Enää viikko jäljellä 😨

Olen Helmi Liiketalousopiston opiskelija, ja olen kuukauden työharjoittelussa Saksan Münchenissä.

Mulla jäi viime viikolta kirjottamatta, kun olin nii korkeassa kuumeessa, etten muista olleeni. Neljä päivää meni ihan täysin sängyn pohjalla, eikä isäntäperheeni isukki antanu mun mennä töihin, vaan soitti pomolle, etten oo kykeneväinen mihinkää ja tottahan se oli. Vähän pelotti, että miten työpaikalla suhtautuvat, mutta ei pelkoa, ne on niin rennosti suhtautunu ylipäänsä kaikkeen muhun liittyvään. Se onki ollu kaikkein yllättävintä, sillä ajattelin ennakkokäsitysten (saksalaiset suhtautuvat työhön äärimmäisen vakavasti ym) perusteella, että olis ollu paljon tarkempaa ja vakavampaa meininki työpaikalla, mutta eipä siellä ketään oo oikein edes kiinnostanu,  miten mä tuun ja meen, kunhan siellä ollessa oon asiakkaille ystävällinen 😂

Perjantaista tiistaihin siis vaan makasin sängyssä, mutta keskiviikkona palasin töihin. Torstaina täällä oli puolestaan taas joku kansallinen vapaapäivä (niitä on ollut vähän väliä), joten mentiin sitten Alpeille vähän kattelee maisemia perheen kanssa. Käveltiin siellä sellanen tunnin luontopolku, vähän mettän siimeksessä ja sit maisemia kattoen. Sen jälkeen mentiin Chiemsee-järven rantaan, joka on siis iso järvi Alppien juurella. Oli kyllä huikeen kivat maisemat, ja minä todella nautin olostani :) Tämäkin haave olis todennäkösesti jäänyt toteutumatta, mikäli olisin majoittunut yksin opiskelija-asuntolaan. Kiitollinen tälle perheelle, kun Ovat niin SUPER! <3
Perjantain taas olin töissä, enkä vieläkään ole muistanu ottaa kuvia sieltä. Muistan sen aina työ- ja kotimatkalla, mut siellä ollessa jotenkin aina on kai nii fokusoitunut työhön, ettei muista :D Tyypillinen työpäiväni menee kuitenkin näin:
Herään kuuden jälkeen, starttaan tasan seiskan aikoihin kotoa, meen ensi bussilla juna-asemalle, ja sieltä sitten junalla Müncheniin. Työpaikalla olen ennen kahdeksaa, ja kasin aikaa alotan työt. Pidän päivän mittaan muutaman lyhkäsen tauon, mut pääasiassa puran kuormista tavaraa hyllyihin, ja multahan asiakkaat juuri tuleeki hirvittävästi kyselee kaikkea, kun oon sopivasti siinä esillä. Joka kerta laitan kaiken kielitaitoni likoon, jotta ymmärtäisin, mitä asiakas haluaa, ja vieläpä pystyisin palvelemaan. Useimmiten nykyään pystynkin molempiin! :) Toista se oli alussa! :D Kahen jälkeen sit poistun työpaikalta, ja jään joko pyörii kaupungille tai tuun kotiin. Mut koitan ens viikolla muistaa ottaa kuviakin työpaikalta! :)

Ohessa kuvia reissulta Alpeille ja jotain muita :)

Ensimmäisen viikon tunnelmia

Olen Helmi Liiketalousopiston opiskelija, ja olen kuukauden työharjottelussa Saksan Münchenissä.

Ensimmäinen viikko alkaa olla paketissa, ja olihan se melkonen!🇩🇪

Saavuin siis viikko sitte sunnuntaina ja mun isäntäperhe oli mua vastassa lentokentällä. "Hallo, ich bin Hansu" oli mun ensimmäiset sanat ja siihen tyrehtyki moneksi tunniksi mun saksan puhuminen. Tähän ku lisätään se, että olin nukkunu hurjat kaks tuntia ja tämän perheen äiti ei puhu ollenkaa englantia ja mentiin brunssille, niin meinashan tulla ikävä äitiä.😨

Isä onneksi puhuu hyvin englantia niin tultiin suurimmaksi osaksi ymmärretyks puolin ja toisin.

Koko iltapäivän sit leikin 9-vuotiaan Fionan kanssa ulkona hellesäässä, ja naurua riitti vaikei meillä yhteistä kieltä ollukaa :)

Maanantaina sit alko heti harjotteluni Basic Bio Marketissa. Aamulla klo 8:00 tapasin yhteistyökoulumme opettajan Brittan (jonka tapasin jo Suomessa aiemmin), joka vei mut pomoni Florianin luo kauppaan. Florian ei järin hyvää englantia puhu, ja hän vei mut puolestaan Alexin luo (jonka sano olevan mua varten siellä tänään), joka sit toi mulle kärryllisen tavaraa ja käski laittaa paikoilleen. Siihen jäin sit yksin tavaroiden kanssa, ja siitä käynnisty suhteellisen mielenkiintonen päivä. Asiakkaat tulivat tuon tuostakin kyselemään multa neuvoa, ja ottaen huomioon, etten tiennyt vielä tuotteista mitään enkä suurimmaksi osaksi edes ymmärtäny mitä he millonki halus, niin olinhan melkosen pulassa. Kaiken lisäksi KUKAAN siellä työpaikalla ei puhu oikein englantia.

Okei, opiskelin Saksaa kasiluokalta ylioppilaaksi, ja kirjoitinkin sen lyhyenä, mutta auta armias, kun ei oo yli kolmeen vuoteen ollu missään kosketuksessa kieleen, niin en aluksi ymmärtäny juuri mitään (täällä ku on vielä tosi vahva Bayerin murre) saati pystyny puhumaan. Tyhmäksihän siinä ittensä tunsi ku kommunikointi jäi ensimmäisenä päivänä lähinnä silmät suurina suun aukomiseen. Yllättävän nopeasti sanat on kuitenki alkanu palautuu ja kokoajan oppii myös uusia, ja harppaukset päivä päivältä on ollu huimia. Perjantaina pystyin jo joka toista asiakasta auttamaan ja palvelemaan SAKSAKSI, ja jokainen yksittäinen tapaus on ollu henkilökohtainen voitto mulle. 😀 Lisäksi kollegat on jopa alkanu kehumaan mun saksan taitoja 😂

Ensimmäinen viikko on siis mennyt lähinnä päivät töissä ja illat toipuessa. Toki joka päivä töiden jälkee kävelin hetken ympäriinsä kaupungilla. Lisäksi parin päivän jälkee muhun iski aika voimakas flunssa, jonka oon sittemmin todennu olevan siitepölystä johtuvaa allergista nuhaa. Isäntäperheeni on ihana ja ovat ihan älyttömän vieraanvaraisia olleet mua kohtaan. Äidin kanssa vielä kommunikointi jokseenkin hidasta, mutta silti tuntuu et jollain kosmisella tavalla ymmärrämme toisiamme 😀 Hän oliki sairaalassa pari päivää, ku häneltä otettii selkäydinnäyte, ja on raasu ollu kovin kipeä😥

Kaiken kaikkiaan on tosi kivasti menny, ellei oteta pientä kisaväsymystä ja flunssaa huomioon. Oon sivistäny näitä mm. lätkän mm-kisoilla ja euroviisuilla, joiden nää ei edes tienny olevan meneillään. Kamalasti en oo ehtiny/muistanu kuvata ja tarkotus on myöhemmin käydä tsekkaa kaikki nähtävyydet, mut tässä joitain palasia,

Bis bald! 👋🏻

Reilu viikko lähtöön...

Olen Helmi Liiketalousopiston opiskelija, ja olen lähdössä kuukaudeksi työharjoitteluun Saksan Müncheniin.

Reilu viikko enää lähtöön, ja tunnelma tiivistyy..
Asiat alkaa kutakuinkin olla hoidettuna lähtöä ajatellen, ja nyt yritän hoitaa jäljellä olevat asiat täällä päässä :)
Sitte enää odotellaan!